Demoista: Babafish & Nuua Cirkossa 17.4.2014

Kokoonnuimme muutama päivä sitten tämän blogin kirjoittajien kanssa. Puheeksi nousivat muun muassa demoesitykset ja se, mitä niistä pitäisi ajatella. Demoesityshän saatetaan esittää, kun työn alla oleva teos on vielä hyvin keskeneräinen. Kuitenkin yleisön ja taiteilijoiden olisi tarkoitus keskustella esityksestä ja ehkä yleisön antaa palautettakin.

Eilen torstaina Cirkon demosarjassa oli vuorossa residenssissä parhaillaan olevien Cie Nuuan ja Babafishin uuden yhteisteoksen demoesittely. Molemmat ryhmät ovat Circus Next / Jeunes Talents Cirque Europe -finalisteja, joten yhteisteos vaikuttaa tietysti tästä näkökulmasta käsin kiinnostavalta. Mutta voiko esitystä arvioida demon perusteella? Esimerkiksi tässä tapauksessa demo piti esittää, kun ryhmä oli ollut CIRKOssa residenssissä vasta kaksi päivää, yksi esiintyjistä ei ollut edes Suomessa eikä esitykseen olennaisesti kuuluvista lavasterakenteista voitu näyttää kuin pari kuvaa. Onko demon esittämisessä tällaisessa tilanteessa mitään mieltä? Kannattaako demon perusteella ainakaan tehdä mitään johtopäätöksiä itse tulevaa esitystä koskien?

Nuuan ja Babafishin tulevasta esityksestä Expiry date nähdyt pätkät näyttivät kuitenkin niin lupaavilta, että tämän kyseisen demon perusteella uskaltaisi väittää esityksestäkin voivan olla hieno ja kiinnostava. Tietenkään kokonaisdramaturgian toimivuutta ei voi päätellä parista yksittäisestä kohtauksesta tai numerosta, mutta kuitenkin nämä nähdyt pienet hetket tekivät vaikutuksen, joka sai uskomaan siihen, että valmis esityskin on pakko päästä näkemään joskus.

Aluksi näimme tilanteen, jossa ryhmän vanhin esiintyjä, Jef Stevens, istuu tuolilla ja sirkustaiteilija Luis Sartori do Vale liikkuu hänen edessään jongleeraten. Vanhan miehen kädet toistavat samaa liikerataa kuin nuoremman, mutta ilman palloja, kuin mennyttä aikaa muistellen. Täsmällisellä samanaikaisuudella ja pienillä kasvojen ilmeillä saadaan synnytettyä vaikutelma ajan kulumisesta ja muistoista, haikeudestakin.

Jokainen, joka on joskus teatteriharjoituksissa tai muussa vastaavassa tilanteessa kokeillut arkisen askareen suorittamista ilman siinä oikeasti käytettäviä apuvälineitä, tietää, ettei se ole niin helppoa kuin mitä ensin ajattelisi. Miimisten housuja pukiessa tai kuvitteellisia astioita pestessä unohtaa helposti jonkin olennaisen asiaan kuuluvan liikkeen tai vaiheen, vaikka tavallisessa elämässä tekeminen sujuisi helposti. Tästäkin syystä esiintyjien harjoittama jongleeraus ilman palloja tekee vaikutuksen; osatakseen sen on tiedostettava liikkeensä paljon tarkemmin kuin pallojen kanssa.

Toisessa pätkässä taas tanssii morsiuspari – määrittely tapahtuu yksinkertaisesti lyhyen valkoisen hunnun toimiessa merkkinä. Vähitellen arki koittaa, suhde syvenee, huntu lentää nurkkaan ja tanssi muuttuu painiotteluksi. Hyväänkin parisuhteeseen väkisinkin kuuluvat ajoittainen hankaluus ja kamppailut tulevat hauskalla tavalla näkyväksi. Itse tanssimisrutiini kaipaisi mielestäni vielä vähän lisätreeniä, mutta idea on toimiva, ajatuksia herättävä ja hupaisa. Kyllä tästä hyvä tulee!

Demoa katsoessa lähtökohtana on tietysti se, että esitys ei vielä ole valmis ja kaikki voi muuttua. Torstainen demo jätti kyllä odottavan mielen: milloinkohan tämä saadaan nähdä Suomessa? Ensi-ilta on kesä-heinäkuun vaihteessa Belgiassa.

Evianna Lehtipuu

PS. Vierailua odotellessa kävin kuuntelemassa demon innoittamana Pergolesin Stabat materin – ilmeisesti sattumalta ajankohtainen musiikkivalinta demossa näin kiirastorstain/pitkäperjantain aikoihin, kun Stabat materia esitetään lukuisissa kirkoissa! Vielä keskiviikkona ihmettelin, eikö mitään muuta pääsiäismusiikkia todellakaan ole tarjolla, kun joka toisessa konsertissa soitetaan samaa teosta. Mutta teoksen ensimmäinen osa soi niin hyvin Expiry daten demon alkukohtauksen taustalla, että päätin, että tämähän täytyy käydä kuuntelemassa kokonaan 🙂

Mainokset

One thought on “Demoista: Babafish & Nuua Cirkossa 17.4.2014

  1. Hei, tämä tulee tosi viiveellä, mutta ajattelin jakaa näkemyksen demoesityksistä ”toiselta puolelta pöytää”.

    Mitä luultavimmin yllä kuvaillun demon esiintyjät ovat ennen CIRKOa kehitelleet ja harjoitelleet demoamiaan kohtauksia. En tiedä, mutta uskoisin!
    Kun esitykseen tehtäviä liikkeitä hiotaan, esittämisen tapaa määritellään ja näitä yhdistetään kohtauksiksi, ajan mittaan aikaansaannoksilleen helposti sokeutuu. Aivoja ja esityksen valmistusprosessia on hyvä välillä tuulettaa, ja tässä kohtaa demoesitys toimii usein hyvin, jopa vaikkei demon jälkeen syntyisikään syvällistä keskustelua. Jos keskustelua herää, mikä on tietysti toivottavaa, on virkistävää joutua vastaamaan yllättäviinkin kysymyksiin demosta tai tulevasta teoksesta. Näissä tilanteissa omia ajatuksia täytyy kaivella joskus rutinoituneiksi muokkautuneiden liike- ja lavatoimintatapojen alta. ”Mitä halusit sanoa siinä kohdassa, kun…?” ”No tuota…”

    Demoesitys on oivallinen tilaisuus kokeilla myös uusia asioita yleisön edessä. Muutaman päivän aikanakin valmistettuja liikkeen ja ilmaisun raakileita on monesti hedelmällistä esittää ”koeyleisölle”. Monesti suhtautuminen uusiin asioihin saattaa muuttua täysin, kun yleisö näkeekin jotain aivan muuta, kuin itse oli ehkä ajanut takaa. Joku itselle valtavan kiinnostava kokeilu voi olla yeisön mielestä tylsistyttävää katsottavaa, ja toisinpäin: Koekatsoja voi nähdä jossakin esiintyjälle tyhjänpäiväiseltä tuntuvassa materiaalissa kiinnostavia elementtejä. Kaikki tämä ajattelu tulee merkittäväksi, kun se jaetaan yeisön ja esiintyjän välillä.

    Vaikka vähän vierastan ”vastuu on katsojalla” -ajattelua, demotilaisuuksissa on tärkeää, että yleisö muistaa ettei ole katsomassa valmista esitystä. Demoja on eri asteisia – parin päivän kyhäelmiä tai lähes valmiita teoksia, mutta joka tapauksessa demo on esittely jostakin tulevasta.

    Tästä päästään aasinsillalla Eviannan tekstin alkuun ja perustavanlaatuisen kysymyksen äärelle: Mikä on demoesityksen tarkoitus? Antaa katsojille houkutteleva maistiainen tulevasta teoksesta, vai mahdollisuus taiteilijalle kokeilla keskeneräisiä tuotoksiaan yleisön edessä? Itse ajattelen demon olevan molempia. Demosta saatava palaute on ratkaisevan tärkeää – vaikkapa sanatonkin palaute demoesityksen aikana katsojien reaktioiden muodossa. Asioiden kokeilumielisestä esittämisestä heräävät tunteet ja ajatukset voivat ohjata valmistettavaa esitystä hyviin suuntiin. Tulevan teoksen kannalta on hyvä joutua tekemään kriittistä ajatustyötä myös oman taideboksin ulkopuolelta, ja tähän auttaa valtavasti, jos demon jälkeen pidetään yleisökeskustelu, jossa yleisö vieläpä keskustelee.

    Viimeisimpiä omia demoesityksiäni on leimannut vakaa päätös: ”Tästä ei nyt sitten oteta paineita, tämä on vain demo.” Kuitenkin kun jotakin yleisön edessä tekee, ensinnäkin tilanteeseen latautuu eri tavalla kuin treeniin työryhmän kesken. Demossa esitettävä materiaali menee myös automaattisesti jonkinlaisen seulan läpi: Mitä minä haluan näyttää, mitä haluan kokeilla koeyleisön edessä? Jos nyt näytän tämän maistiaisen, ne haluaa varmasti nähdä koko esityksen! Jostakin haluan palautetta tai mahdollisuuden kysyä: ”Toimiiko tämä?” Yleisöltä saatava palaute on tärkeää, mutta siihenkin on muistettava suhtautua kriittisesti. Yleisöstä voi tulla aivan vastakkaisia mielipiteitä ja näkemyksiä siitä, mikä kosketti ja mihin suuntaan olisi kiinnostavaa nähdä teoksen kehittyvän. Helposti tarttuu niihin kommentteihin, jotka kannustavat samaan suuntaan kuin itse on ollut menossa, vaikka välillä voisi olla parempi tehdä täyskäännös. Joka tapauksessa kaikki palaute saa aikaan jonkinlaista ajattelua, mikä on hyvä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s