Aikuisten klovneriasta ja sirkuksesta kirjoittamisesta

Pari viikkoa sitten lounastin Cirko-talon alakerrassa työtovereideni kanssa. Juttelimme niitä näitä, työjuttuja, opiskeluja. Sattumoisin kävi ilmi, että puhun espanjaa. Työkaverit ehdottivat minulle suomalaisen, espanjankielisen Cirko Criollon klovneriatunteja.
”Siis mun pitäisi teistä mennä pellekouluun?” nauroin. ”Olenko mä ihan pelle?”

No, en vielä.

Ensi kerran kirjoitin Sirkuspyramidiin pari vuotta sitten, ja juuri klovneriasta. Venäläisen Teatr Licedein esityksessä koskettiin niin väkivallan kuin seksuaalisuuden tabuihin. Se avasi silmäni klovnerialle. Rakkaus jatkuu edelleen. Klovnin hahmo on jotain toden ja fiktiivisen, ihmisen ja taianomaisen välimaastossa. Valkoiseksi maalatut kasvot ovat merkki siitä, että ihminen niiden alla on nyt jotain aivan muuta.

Sirkuspyramidiin kirjoitan edelleen, nyt toivottavasti varmemmalla otteella. Tabun rikkomisen hämmästely ja rönsyilevät lauseet vuosien takaa huvittavat. Viime numerossa (1/2014) taas pohdiskelin naisklovnifestivaali Punaisessa Helmessä nähtyjä Stacey Sacksin I Shit Diamondsia ja Laura Rämän Muistotilaisuutta. Molemmissa kuolema on läsnä. Klovnihahmo kohtaa sen, välillä naiivina, välillä meitä kaikkia viisaampana.

I Shit Diamondsissa zimbabwelaissyntyinen Stacey Sacks kuvaa elämää diktatuurissa. Viittaukset Zimbabween ovat ilmeisiä: on paranoidi diktaattori. On rahaa ja valtaa, timanttejakin, jotka jäävät vain joidenkin käsiin. On koleraa. Naurattaa. Ihan kamalaa.

Laura Rämän hahmo  Muistotilaisuudessa pitää hautajaiset, mutta kenelle? Vainajaa ei ole, tarvitseeko olla? Esityksen kautta katsoja voi peilata suhdettaan kuolemaan ja rituaaleihin. Eikö hautajaiset yleensäkin pidetä meitä eläviä varten?

Sirkus elää Suomessa monella tavalla nousukauttaan.On lisääntyvää koulutusta, kasvavia harrastajamääriä, hieno Cirko-talo Suvilahdessa. Sana ”sirkus” ponnahtelee uutisiin jatkuvasti, se lisätään kulttuurialan julkaisuihin ja organisaatioihin haaraksi, joka pitää ottaa huomioon. Samoin klovneria, erityisesti aikuisille suunnattu, on viime aikoina näkynyt kulttuurielämässä uudella tavalla. Jo melkein kymmenen vuotta sitten perustettu Red Nose Club röyhistää rintaansa ensimmäisenä teatteriklovnerian ammattilaisryhmänä. Ryhmän Juoksuhaudantie kiersi Suomea alkuvuodesta saaden paljon huomiota ja positiivista palautetta. Lähestyin sitä itse perheväkivallan tematiikan kautta. Akse Petterssonin ohjaama Dark Side of the Mime teatteri Takomossa sisältää ”Vähän klovneriaa, mutta runsaasti pornomiimiä”. Agit Cirqin maaliskuussa Cirkossa kantaesitetty Verta kynnen alla perustui klovnerian perinteille, kuten tutuille rooleille ja pätkittäiselle rakenteelle, mutta siinä oli paljon rivoa, raivoa, väkivallan uhkaa.

Näitä suurta huomiota saaneita esityksiä yhdistää niiden aikuisille suunnattu sisältö. Sinänsä se ei ole uutta: klovni saa rikkoa totuttuja tapoja, olla jopa ilkeä. Klovnipelolle on oma nimensä, elokuvissa ja populaarikulttuurissa tunnetaan paha klovni. Kuitenkin se, että klovnin avulla kuvataan vaikeita asioita, kuten kuolemaa, on monelle uusi asia. Klovnin hahmo on koettu perinteisesti viihteen maailmaan kuuluvaksi. Jos se on kuvannut jotain uhkaavaa, se on ollut uhka itse esimerkiksi kauhuelokuvien maailmassa. Ehkä huomiota meissä herättää juuri se, että nyt klovni kohtaa jotain meille tuttua ja vaikeaa itse?

Klovni kohtaa todellisuutensa usein vähän vinksahtaneesti, toimien vähän sinne päin, mutta tosissaan. Klovneria voi paljastaa ja kyseenalaistaa totuttuja tapojamme. Klovni on rooli. Sen avulla voimme, ironista kyllä, riisuutua niistä totutuista arkipäivän rooleista.

Sirkuskirjoittajana olen pohdiskellut viime aikoina paljon omaa toimintaani.  Olen sirkusjärjestössä töissä, kirjoitan esittävistä taiteista. Silti en osaa edes jongleerata kolmella pallolla (yrittäminen jatkuu, sori toistuvasta tömähtelystä, naapurit!). Klovni ei pelkää epäonnistumista, toisin kuin minä, joka kirjoitan jatkuvasti taidoista, joita en itse hallitse. Minulle tämä on oma tabuni, joka pitäisi kohdata.

Lähetin juuri sähköpostia pellekouluun.

Sirkusterveisin,
Tiina

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s