Seitsemän veljestä kohtaa ranskalaisen romantiikan

Katsoja tutustuu Helsingin juhlaviikoilla esitetyn Fokus-trilogian aikana sirkustaiteilija Jani Nuutiseen ensin vinksahtaneena, ajatuksia lukevana apteekkarina ja sitten ujona, metalliromusta leluja rakentavana pohjolan poikana. Monivaiheisen illan aikana näemme Nuutiselta kolme teosta, joista vanhin on 12 vuoden takaa ja tuorein pari vuotta vanha.

Kun taiteilija alkaa illan kolmannessa osiossa heitellä kahdeksankiloista metallikuulaa niskanikamiensa päälle, tuntuu käsittämättömältä seurata tilannetta passiivisesti vierestä. Katsoja haluaisi rynnätä lavalle pysäyttämään ystävänsä päättömät aikeet. Ollaanhan tässä jo tutustuttu parin tunnin ajan, jaettu ilot ja surut. Vietetty aikaa, naurettu yhteisille jutuille – esimerkiksi leikkisille varpaille.

Ja Jani Nuutinen on kutsunut meidät konkreettisesti kylään. Isoin sirkusteltta kolmesta on itse asiassa Nuutisen koti – hän asuu lavasteen roolia esitysten aikana tekevässä asuntovaunussa sirkusnäyttämön kupeessa.

Esityksen visuaalisuus elää muutenkin nostalgisesta sirkusromantiikasta. Jo se, että istumme sirkusteltassa, saa sahanpurun ja pop cornin tuoksumaan nenässä. Lavalla nähtävä rekvisiitta koostuu taiteilijan metalliromusta rakentamista kolisevista ja pärisevistä laitteista ja hänen kirppiksiltä haalimistaan kummallisista esineistä. Levylautasella rahisevat ranskalaiset chansonit ja Olavi Virta saattelevat katsojan sirkustaiteilijan luomaan, sopivasti kajahtaneeseen satumaailmaan. Ja näemmepä illan aikana leijonan ja norsunkin.

Jani Nuutisen ilmaisussa surumielisyys yhdistyy komiikkaan, ja vaatimattomasta varpaisiin tuijottajasta kasvaa illan aikana hurja, kyömyselkäinen mustan magian hallitseva taikuri ja fysiikan lakeja uhmaava voimamies. Fokus on ylistys kiireettömyydelle, loppuun hiotuille sirkustempuille sekä taiteilijan kasvoista, kehosta ja koko olemuksesta peilautuvalle läsnäololle, johon tarvitaan vuosikausien esiintymiskokemus.

Illan edetessä yleisö johdatetaan kolmeen eri sirkustelttaan katsomaan esityksiä. Esitysten väliin muodostuu melko pitkät väliajat – meille annetaan mehua ja sipsejä, ja kolmanteen telttaan jonotamme ulkona. Jos ilta olisi rakennettu ilman näitä taukoja, olisi sirkusmaailma mahdollisesti vetänyt vieläkin voimakkaammin otteeseensa.

Emma Vainio

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s