Lätäkössä ja ilmassa: esitys, taito ja arkisuus

Tämänvuotinen Cirko-festivaalisaldoni: ranskalainen jonglööriduo vahvistettuna yhdellä muusikko-akustikolla eli Compagnie Defracto sekä Ilona Jäntin ilma-akrobatiaesitys Camellia Sinensis Talvipuutarhassa.

Compagnia Defracton Flaque eli Lätäkkö on kuin abstraktiksi liikkeeksi riisuttua slapstickiä. Ei henkilöitä, ei tarinaa, vaan teemallisia jaksoja, jotka jatkuvat ja etenevät aikansa, kunnes päättyvät ja vaihtuvat seuraavaan. Teema voi muodostua liikkeestä, liikesarjasta tai niiden varioinnista, suhteesta palloon, joka on esityksen pääasiallinen heitto-objekti, tai suhteesta ruumiinosaan, kaveriin tai traditioon. Jaksojen alut, päätökset ja niiden väliset siirtymät jätetään näkyviin.

Esitystila noudattaa samaa näkyviin jättämisen logiikkaa. Näyttämöksi on rajattu lattiaan neliö. Sen reunalla on äänimiehen työpöytä, jolla sijaitsevat hänen työvälineensä tai ainakin osa niistä: tietokone, pinkka paperia, mitä lie tavaraa.

Esitys ei kuitenkaan rajaudu merkitylle näyttämölle vaan rönsyää ulos rajauksesta kuin ruuduista välipalkkeihin karkaava sarjakuva. Yhdessä villiksi yltyvässä jaksossa jonglöörit kohtelevat matkalle osuvaa äänimiehen työpöytää kuin parkouristi tielle osuvia esteitä: suoraan läpi vaan – ja niin lentävät pallojen lailla ilmaan tietokone kuin muutkin pöydällä olevat rojut.

Eikä äänimieskään pysy reviirillään. Esitys lähtee käyntiin muusikko David Maillardin viskoessa katsomon keskeltä vadillisen palloja jonglööreitä kohti. Biitin tahdissa pomppivien Guillaume Martinet’n ja Eric Longequelin rentoina heiluvat kädet jäntevöityvät salamana napsimaan kohti lentäviä palloja. Olennaista on rytmi ja reaktio, ei se että kaikki pallot otettaisiin haltuun. Myöhemmin Maillard tulee mukaan näyttämölle milloin kohdevalon, milloin kaiuttimen, milloin teippirullan kanssa ja nappaa myös pallon näppeihinsä, milloin se sattuu tulemaan kohti.

Mutta mistä yhteys slapstickiin, siis siihen fyysisen komedian muotoon, jossa mätkitään ja mätkähdellään vailla tolkun häivää, kohtuudesta nyt puhumattakaan?

Se alkaa jo ennen tervetulotoivotusta, joka saadaan suomeksi, sentään lunttilapusta. Banaania haukkaillen. Myöhemmin syödään toinenkin banaani ja sen kuoret jäävät keskelle näyttämöä. Tšehovko sanoi, että näyttämölle tuotua asetta on käytettävä ennemmin tai myöhemmin? No, banaaninkuoren kanssa on sama juttu.

Slapstick on englanninkielinen termi alun perin italialaisessa commedia dell’artessa käytetylle kaksipäiselle kepille, jossa kahden saranalla yhdistetyn puupalan iskeytyminen yhteen tuottaa kovan äänen. Kevyellä kosketuksella saadaan aikaan äänellisesti mojova läimäys. Flaquessa tätä keppiä ei nähdä eikä kuulla, mutta yhdessä jaksossa pallo toimii jonkinlaisena kepin äänettömänä käänteisfunktiona: kun pallo napataan pois, kaveri romahtaa lattialle.

Toisto, yksi fyysisen komedian peruselementeistä, viedään äärimmäisyyksiin jaksossa, joka muodostuu yhdestä ainoasta liikkeestä. Siinä palloa viedään toisen kainalon ali ja toisen olan yli loputtomiin aina totaalisen uupumuksen äärirajalle saakka. Hakkaava teknobiitti toimii säälimättömänä työnjohtajana, joka ei päästä pallon heittäjää pinteestä vaikka yksitoikkoisen liikkeen rasitus alkaa käydä sietämättömäksi. Viimeiset hidastuneet heitot tuntuvat jo kivistyksenä katsojankin lavoissa silkasta myötätunnosta.

Esityksen grande finalea esiintyjäkolmikko julistaa pukeutumalla frakkiin ja tulossa onkin mielleyhtymiltään monitaiteinen kokonaisuus. Frakin liepeiden lehauttelu antaa odottaa suurten pianokonserttojen kaltaisia loistokkaita soolosuorituksia. Tilallisesti jakso tekee kunniaa tanssituntien kulmasta kulmaan -liikesarjoille. Liikkeen osalta kunnianosoitukset ja taidonnäytteet suuntautuvat komedian kompastelu- ja kaatuiluperinteen puolelle. Arvokkaissa tunnelmissa toki.

Teekupin äärestä ylös ja ilmaan

Ilona Jäntin Camellia Sinensis on Flaquelle monin tavoin vastakkainen teos. Pakonomaisen biitin tahdittaman toiminnan tilalla on rauhallisesti virtaava liike: pyöriminen katosta roikkuvan renkaan vapaassa liikkeessä, eteneminen köysien varassa Talvipuutarhan suurten kasvien lomassa. Myös äkkinäisemmät heilaukset ja keikaukset pehmenevät linjakkaiksi ja sulaviksi välineiden, renkaan ja köysistön vuoksi ja suhteutuessaan moniulotteiseen tilaan.

Siinä missä Flaque teki esitystilan rajat ja niiden ylittämisen näkyväksi, muodostaa Jäntti esityksen, katsojan ja tilan suhteen täysin päinvastaiseksi. Esityksellä on oma paikkansa ja reittinsä. Talvipuutarhan Länsisiiven perällä oleva rengas on esityksen alkupiste, johon katsoja etsii itselleen näkymän. Toinen jakso tapahtuu Palmusalin suurten kasvien lomassa köysistössä, eikä katsoja voi kuvitella saavansa näkymää koko tapahtumaan. Jokaisesta katsojapaikasta saatavilla on vain osa esitystä. Näyttämisen ohella kätkeytyminen, näkyvistä katoaminen nouseekin esityksessä huomion kohteeksi ja osa kokemuksesta muodostuu välillisesti, toisten katsojien reaktioiden kautta.

Jotain samaakin näistä kahdesta esityksestä löytyy: molemmissa valitsee levollinen suhde esityksen ja katsojan välillä. Kumpikaan esityksistä ei pyri kovin aktiiviseen vaikutussuhteeseen katsomoon nähden, yleisölle ei ilmeillä, eikä siltä juuri tunnuta odottavan reaktioita. Molemmat esitykset ikään kuin tapahtuvat omalla painollaan ja katsojalla on lupa seurata tätä tapahtumista. Asenne ilmenee myös esitysten asuvalinnoissa, jotka ovat enemmän arkivaatteen kuin esiintymisasun kaltaisia.

Hieman harmittaa, että tämän Cirko-festivaalin tarjonnasta jäi näkemättä festarin nimikkotaiteilija Ilona Jäntin toinen, kahden esityksen muodostama kokonaisuus. Ensi-iltansa saavaa Namesakea on toisaalta innoittanut ilma-akrobatian traditio, toisaalta Jäntin oma henkilö- ja sukuhistoria ja se olisi varmaan tarjonnut kiinnostavan rinnastuksen Flaquen komiikan traditiota muuntelevalle esitykselle. Namesaken parina esitettävää Gangewifreä puolestaan olisi voinut olla antoisa tarkastella suhteessa Talvipuutarhan Camellia Sinensikseen, sillä myös se on luonteeltaan paikkaan orientoituva teos. Toivottavasti tilaisuus niiden näkemiseen vielä joskus tarjoutuu.

Outi Lahtinen

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s