Valmiina ammattiin Turussa

Turun taideakatemian sirkusammattilaisten valmistuva vuosikurssi esittäytyi Turun Köysiteatterissa neljällä eri ohjelmakokonaisuudella. Niistä onnistuin harmillisen aikarajoitteiseen haaviini poimimaan vain yhden, C-kirjaimella merkityn esityksen. Se koostui taikuriksi identifioituvan Lauri Tuhkasen tarinallisesta kokonaisuudesta nimeltään Codex Magï ja siihen sisältyvästä pariakrobatianumerosta, joka oli akrobaattiparin toisen puoliskon, niin ikään Taideakatemiasta valmistuvan Marina Myukhkyurya käsialaa.

Grande Finalen opinnäytteet ovat ohjelmatiedoista päätellen ennen muuta suunnittelu- ja ohjausnäytteitä vaikka ne esittelevät samalla valmistuvat sirkusammattilaiset toki myös esiintyjinä. Valmistujien lisäksi monissa ohjelmissa on mukana myös muita taiteilijoita; Codex Magïin esiintyjäjoukko on kaikkiaan viisihenkinen.Olisi kiintoisaa saada käsitystä töiden arviointikriteereistä ja -painotuksista, sillä niiden voi olettaa vaikuttavan ohjelmien tyyliin ja sisältöihin.

Codex Magï osoittautui tarinaltaan hyvin perinteiseksi nuoren taiteilijan kivisen tien kuvaukseksi. Tarina on tuttu runoista, lauluista ja näytelmistä, muun muassa. Unelmiaan on jahdattava, vaikka ovea ja kenkää tulee paikasta jos toisestakin. Kohtaukset rakentuvat erilaisille akrobatia-, jonglööraus- ja taikuusnumeroille ja on mukana viehättävä nukketeatteriosuuskin. Samalla ne kuljettavat tarinan nuorta sankaria miljööstä toiseen.

Varmimmillaan esitys on nuoren taikurin kommunikoidessa suoraan katsojien kanssa korttitempuissa. Näissä kohden jutusteleva ote on luonteva ja kontakti puhekumppaneihin hyvä.

Esityksen traditionaalisuus pistää miettimään koulutuksen painotuksia. Onko kenties niin, että ammattiin kasvamiseen kuuluu perinteisten tyylien ja roolien omaksuminen, joista sitten haetaan irtiottoa ja kasvetaan ohi ja yli oman suunnan varmistuessa. Vai haetaanko jo koulutuksessa ideoiden tuoreutta ja opiskeltavien lajien uusia suuntia? Entä opiskellaanko muiden taiteenlajien uusia tuulia vai merkitseekö esimerkiksi teatteri lajina vain sitä perinteisintä, konventionaalisinta muotoaan?

Eniten joka tapauksessa oudoksutti sukupuoliroolien korostunut vanhakantaisuus. Toivoa sopii, ettei sirkus – jossa taiteilija työskentelee kehollaan, kuten valmistuvat osuvasti toteavat matrikkelinsa tervehdyksessä – kulje taaksepäin sen suhteen, miten sukupuoli ohjaa tai rajaa taiteilijan tilaa, paikkaa ja toimintaa maailmassa.

Outi Lahtinen

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s