Kuka määrittelee nykysirkuksen?

Kun nykysirkus nostettiin sisartaiteidensa rinnalle valtionosuuslain uudistuskeskustelussa, syntyi myös keskustelu nykysirkuksen määrittämisestä. Keskustelusta nousee esiin hämmennys. Sirkuskentällä ei odotettu vaatimusta nykysirkus-termin tarkennuksesta eikä varsinkaan ulkoapäin tulevaa määrittelyä. Uhkaako tämä sirkustaiteen tulevaisuutta? Sirkustaiteilija Samuli Männistö kysyy Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liiton verkkosivuilla: ”Onko tosiaan niin että pelkkä ’nyky’sirkus, siis pelkästään sirkuksen yksi tulkinnanvarainen genre, osa, nostetaan valtionosuuden piiriin? Mitä tämä tarkoittaa sirkustaiteelle?”

Mitä se nykysirkus sitten on?

Lähtökohtana nykysirkuksen määrittelylle pidetään 1960-luvun lopulla Ranskassa syntynyttä uutta sirkusta. Cirque noveau on nimitys sirkuksen uudelle aallolle, jonka piirissä otettiin etäisyyttä viihteeksi miellettyyn perinteiseen sirkukseen. Uudeksi sirkukseksi voidaan kutsua kaikkea sellaista sirkustaidetta, joka on tehty 1960-luvun puolivälin jälkeen ja erottautuu perinteisestä sirkuksesta. Nykysirkus voidaan siis ymmärtää uuden sirkuksen jatkumona. Erona on kuitenkin se, että uusi sirkus syntyi perinteisen sirkuksen vastapariksi ja nykysirkus voidaan ajatella itsenäisenä taiteenlajina ilman jatkuvaa suhteen määrittelyä perinteiseen sirkukseen. Nykysirkuksen reflektiopinta on ennemminkin toiset esittävät taiteet, joiden kanssa nykysirkuksella on paljon yhteistä jaettavaa.

Suomalaisen nykysirkuksen synty voidaan ajoittaa 1990-luvulle. Yksittäisillä taiteilijoilla on ollut tässä syntytarinassa suuri rooli. Heidän aktiivisuutensa kartuttaa omaa tietämystään sirkustaiteesta ja kehittää ammattitaitoaan on ollut merkittävä perusta niille nykysirkuksen kasvupyrähdyksille, joita olemme voineet viimevuosina seurata. Nykysirkuksesta on viime vuosina tullut suurillekin yleisöille tuttu ja tasavertainen taiteenlaji muiden esittävien taiteiden rinnalla. Muutos 1990-luvun pienen pioneeripiirin touhuista nykypäivän nykysirkusbuumiin on ollut vauhdikas. Sirkustaiteen kehitys viimeisen 20 vuoden aikana ei kuitenkaan ole ollut evolutiivinen kehityskertomus, vaan monisäikeinen ja amebamainen jatkuvasti uusia muotoja ottava ja moninaistuva esittävän taiteen tarinakokoelma. Siksi nykysirkuksen määrittely lakitekstissä nostattaa kuohuja.

Mitä nykysirkuksen sitten sanotaan olevan?

Lakimuutosehdotuksessa nykysirkus katsotaan sellaiseksi esittävän taiteen lajiksi, jonka esitykset suunnitellaan pysyvään esitystilaan ja perustuvat taiteellisiin lähtökohtiin. ”Esitykset eivät rakennu esiintyjien viihteellisen ja sellaisenaan toistettavan ohjelmanumeron ympärille kuten klassisessa sirkuksessa. Nykysirkusryhmä valmistaa esityksensä pysyvään esitystilaan, joka vertautuu teatteri- tai tanssiesityksen tilaan.” Esitysten tulee lakiehdotuksen mukaan olla ”kokonaisvaltaisia taideteoksia, joissa sirkustekniikan uusiutuva, taiteelliseen tutkimukseen perustuva ilmaisu yhdistyy teatteri- ja tanssiesityksen tapaan lavastuksen, puvustuksen sekä valo- ja äänitekniikan muodostamaan kokonaisestetiikkaan.” Lisäksi nykysirkus halutaan erottaa perinteisestä sirkuksesta. ”Nykysirkusryhmät rinnastuvat teatteri- ja tanssitoimintaan ryhmien muodostumisen, niiden esitysten ja esitysten valmistamistavan sekä esityspaikkojen osalta. Nykysirkus eroaa siten niin sanotusta klassisesta, teltoissa kiertävästä sirkuksesta sekä varieteen ja kabareen sirkusnumeroiden esitysperinteestä.” Perinteistä sirkusta ei tämän perusteella nähdä lainkaan taiteeksi vaan puhtaaksi viihteeksi.

Nykysirkuksen ja muun nykyaikana tehtävän sirkuksen välille ei voida vetää rajaa, vaikka perinteiset sirkukset olisikin helppo niputtaa muusta sirkustaiteesta erilleen. Eri lähtökohdista ja eri kriteerein tarkasteltuna jakoviiva tulisi asetettua joka kerta eri kohtaan. Numerosirkusta voidaan nähdä niin teatteritiloissa kuin teltassakin. Perinteisen sirkuksen dramaturgia sekoittuu nykysirkuksen dramaturgiaan. Yksittäisen sirkusartistin viimeistä piirtoa myöten harjoiteltu taito voidaan nimetä suomalaisen nykysirkuksen parhaimmistoon kuuluvaksi esitykseksi. Teltassa tai jurtassa voidaan katsoa nykyteatteria – miksei nykysirkusta! Samat taiteilijat voivat esiintyä tänä vuonna pienillä eurooppalaisilla studionäyttämöillä ja ensi vuonna pyöreillä hiekkakentille pystytettävillä areenoilla.

Onhan toki nykysirkusta yritetty määritellä aiemminkin. Tomi Purovaara määritteli nykysirkuksen teoksessaan Nykysirkus – aarteita, avaimia ja arvoituksia samansuuntaisesti kuin lakimuutosehdotuksesta on huolta aiheuttavista merkinnöistä huolimatta luettavissa. ”Nykysirkus rinnastuu viihteen sijasta muihin esittävän taiteen (teatteri, tanssi, musiikki, performanssi) muotoihin, nykysirkuksessa ilmaisun painopiste on siirtynyt taidon ohi ja yli.” (Purovaara 2005, 16.)

Mistä tässä kaikessa oikein on kyse?

Miksi nykysirkuksen rajat sitten on välttämätöntä kirjata lakiin? Voisiko jonkin taho väärinkäyttää valtionosuusrahoitusta, ellei tarkkoja rajanvetoja nykysirkukselle tehtäisi? Nähdäänkö sirkus kuitenkin arvostus- ja ylistyspuheista huolimatta rahvaalle suunnattuna viihteenä, jota tulee suitsia tiukemmalla seulalla, kuten huviveron vuosikymmeninä aikanaan. Mihin nämä nykysirkuksen määritelmät perustuvat? Perustetaanko nyt ”Nykysirkuksen taiteellisuuden ja sirkusperinteestä riittävästi erottuvan sirkustaiteen esteettisen arvioinnin neuvosto”?

Olisiko kuitenkin niin, että nykysirkuksen määrittelyssä ja siitä käytävästä keskustelusta on havaittavissa laajempi keskustelu taiteen ja viihteen välisestä suhteesta? Merkitseekö nykysirkuksen ja vos-lain yhteydessä tehtävät rajanvedot aloitusta keskustelulle, jonka puitteissa myös muiden taiteenlajien taiteellisuutta pyritään arvioimaan ja määrittelemään? Nykysirkuksesta tehdyt kirjaukset lakiehdotuksessa näyttävät tavoittelevan sitä, että vain taiteellisista lähtökohdista ja taiteenalan kehittämistarpeista syntynyttä esitystoimintaa halutaan tukea säännöllisillä valtionosuuksilla. Ehkä taiteellisuuden mittari pian keksitään ja sitä aletaan soveltaa rahoituspäätöksissä kaikilla taiteenaloilla.

Tomi Purovaara etsi vuonna 2005 teoksessaan määrittelyjä nykysirkukselle. Aiemmin esitellyn lisäksi teos sisältää seuraavanlaisen määritelmän: ”Nykysirkus on nimitys sirkukselle, jota tehdään tässä päivässä, tämän ajan keinoilla ja estetiikan kautta.” (Purovaara 2005, 188) Tällainen määrittely kuulostaa hyvältä! Se on riittävän rajaton ja avara. Tietenkin tästä herää uusia ongelmia: mikä on tämän päivän sirkusestetiikka ja millä nimellä kutsutaan sellaista sirkusta, jonka estetiikka ei ole tämän päivän vaan huomisen?

Tekstin on laatinut Jonna.

Lakiesityksen löytää täältä.

Nykyisen valtionosuuslain löytää täältä.

Herättikö ajatuksia? Löysitkö virheitä? Kommentoi!

Mainokset